Ei Heikkohermoisille - Not for Squeamish

Ensin: paljon kiitoksia kommenteista, joita sain bambuaranistani. Takki lämmittää ulkoisesti, sanat sisäisesti.

First and foremost: many thanks for the kind comments I got for the bamboo aran. They feel warm inside while the cardi covers me from the outside world.

Sitten syy, miksen bloggaa valmiista neuleista vähään aikaan:

And then, the reason for not blogging about finished knits for a while:


Lyhyesti: tiistai-iltapäivänä ylitin polkupyörällä katua, suojatietä pitkin.
Mutkan takaa tuli kovaa moottoripyörä ja ajoi yli. Fillari ruttuun ja minä voltin jälkeen katuun.
Saldo: lukuisia mustelmia ja nirhaumia, seitsemän tikkiä takaraivoon ja murtumia vasempaan kyynärvarteen. Kipsaamisen sijaan se leikattiin ja luuhun asetettiin ruuveilla metallilevy - paranee kuulemma varmemmin näin.
Piti kokeilla heti tänään kotiin päästyä neulomista. Ajattelin että sujuuhan se , kun on sormet vapaana.
Ehei.
Hommassa on ilmeisesti niin monta pikku lihasta käsivarresta mukana ja neulomisliike jotenkin niin jännän kierteistä, että pilkottu käpäläni ei siihen vielä kykene.
Olin onnekas, olisi voinut sattua paljon pahemmin. Luen neulelehtiä ja napsin särkylääkkeitä himassa.

To keep the story short: Tuesday afternoon I was zebra crossing the street with my bicycle when a fast driving motorbike hit me. My cycle broke and after a somersault I landed into street as well.
Result: several bruises around, seven stitches in the back of the head and fractures in the left forearm. Instead of a plaster cast they operated the arm and installed a metal plate with screws to the bone. It's supposed to heal better that way.
As soon as I came home today I had to try knitting - thought that as the fingers worked knitting would be possible.
It was not.
Apparently there are so many small muscles involved and the knitting movement delicate but demanding - my chopped paw is not able to do it yet.
I was lucky, the injuries could be lot worse. Now I sit at home reading about knitting and munching painkillers.