5.6.07

Onnen Tähtiä - Lucky Stars

Jiihaa, lankakameli Vilma ilmoittautui! Viittaan edellisen postauksen lanka-onkelmaan. Monessa lankablogissa kiitellään neulojien auttavaisuutta yleensä ja erikseen. Yhdyn kuoroon. Kiitos siis, Vilma!
Well, it takes one to know one, tuskaa langanloppumisesta kesken työn voi ymmärtää vain toinen neuloja.
Ja Kaisan blogikissakin tiesi mitä teki toimiessaan onnettarena arvonnassa, jonka tuloksena tännepäin tulee Pohjanmaan kautta jotain pientä.
Ei kaksi kolmannetta,sanoo vanhakansa - kannattaiskohan lotata?

Yippee, the problem with yarn that I told about in the last post seems to get solved by aid of Vilma. She's going to Tallinn next week. I wonder if it's hard to swallow balls of yarn?
It's a general knowledge that knitters are a helpful lot of creatures. Well, it takes one to know one, who'd understand the agony of unwanted UFO better than sisters-in-needles?
I was second time lucky at Kaisa's sweepstakes, a small prize is-a-coming!
What next? Should i buy a real lottery ticket?




Sandra-aran Austermannin BambooSoftista on tässä jamassa. Tai oikeastaan tällinki on jo purettu, kesä kuivasi kastelemani melko nopeasti. Parimetrinen palmikkoreunuskäärmekin on jo käännelty niin että oikean käden kämmen on kipeänä.
Lieneekö jonkinlaista rimakauhua, että UFO laskeutuu juuri tässä vaiheessa työtä? Kappaleiden neulominen on niin iisibiisiä, pingottaminen menee siinä sivussa, mutta ihan kalkkiviivoilla tulee jonkunlainen mielenhäiriö; ja kappas vaan, aloitanpa jonkin kivan uuden työn!
Sirdarin Just Bamboosta nelotulle empirelinjaiselle takille on käynyt yhtä kepoisesti. Neuloin jo kaitaleet etureunoihin, näytti huonolta, päätin ne purkaa ja tikuttaa uudet, mutta jokin kiva uusi neule vei mielen ja kädet. Kohtalo lähetti minulle kuitenkin tänään merkin, että neule olisi syytä tehdä valmiiksi tai muuten...!
Kesäkuun Suuressa Käsityölehdessä oli nimittäin ohje tähän samaiseen takkiin. Lana Grossan lankoja alkaa siis saada Suomessakin.

Jos julkisesti lupaan olla aloittamatta uutta työtä, ennenkuin nämä kaksi on viimeistelty, niin se on pakko pitää. Jotain itsekuria sentään.
Paitsi että ensi lauantain KIPpiin pitää olla jokin neulomus.


Aran-style cardi from Austermann Bamboo Soft has already been blocked, and the long cable snake needed to outskirt the edges is knitted, too. The palm of my right hand is aching, there's been lots of twistin'n'turnin with this jacket.
What is the disorder that makes me abandon finishing the knits at this stage? Knitting the pieces is easy-peasy, blocking is so-and-so, but when it comes to get the seams done, edgings sewn, buttons attached - lo and behold: I start a new project!
Fear of failure?
The empire-style cardi from Sirdar JustBamboo has been a sore spot for almost a month. I already knitted front bands but as they were ill-fitting, I decided to re-knit them, no big deal, but apparently something more rewarding jumped to my needles.
But the Knit Fairy sent me a reminding sign (!), as the pattern was published in a Finnish June knitting mag recently.
I mean, how silly is this: not to do a few hours work when the project has already taken three weeks of knitting? And not to mention lots of yarn. Really, woman, take a grip!

If I promise here and now not to start a new knit before these two have been finished, is it OK then?
But the KIP day needs a WIP. Hmmm.

3 comments:

Vilma said...

Ollos hyvä vain! :)

Neuletakki näyttää herkulta paloinakin, mutta ehkä se kuitenkin on käytännöllisempi koottuna. :P

mari said...

Mulla on aivan sama ongelma! Kun kaikki palat ovat valmiina, niin ufoutuminen uhkaa. Olen joskus antanut neuleiden marinoitua melkein vuoden päivät siinä tilassa. Onneksi ne ovat (tähän mennessä) sitten lopulta aina valmistuneet. :-)
Takki näyttää kivalta, eli hop-hop vaan!

Tiinuli said...

Kylläpä näyttää ihanalta tuo tuleva neule!