Alpakkamörvelö - Alpaca Monster

Silläaikaa kun Sirdarin Bambu ja muutama muukin ihanampi lanka odottaa täydellisen mallin ilmestymistä (korvapuustiin tai cappuccinon maitovaahtoon), neulon taas välityön.
(Se mies-Rebecca saa odottaa ensi syksyä, tämä kevät ei enää vaadi paksua mohairneuletta vaikka mies olisi kuinka palelevaista sorttia.)
Tämä on Sandnesin Alpakkaa, ja malli aivan niitten omasta lehdestä: liivi, jonka takakappale on sileää ja etukappaleiden reunoissa tuollainen pitsipaneli helmasta hartioille. Huomasin vasta ensimmäisen mallikerran jälkeen jotta kappas vaan, aika alussa tulikin virhe, mutta en tahtonut alkaa purkaa, ja nyt se vasta silmään pistääkin!
Pitsimalli on hankalahko oppia ulkoa, joka kerroksella tapahtuu, langankiertoja ja erilaisia yhteenneulomisia, kiertäen tai ei.
Kaikenlaisia pitääkin aloittaa.
Jos nyt nakkaan tämän nurkkaan, unohdan senkin vähän mitä aivojen kuorikerrokseen noista kahdesta mallikerrasta jäi...mrrr.
Onko mörvelön jatkaminen osoitus
a) jääräpäisyydestä
b) sinnikkyydestä
c) tyhmyydestä?

Eikä tässä vielä kaikki: suolaa haavoihin hieroo saksantuliainen: sain tänään WolleRödelin bambulankaa ja LanaGrossan lehtiä. Niistä seuraavassa postauksessa.

Laukkuvuoriehdokkaiden epävirallisen nettiäänestyksen näyttää voittavan kangas, jossa on sinisiä kukkia suklaanruskealla pohjalla, viides vasemmalta. Kiitoksia kaikille äänensä antaneille!
Mietin vielä laukunsuun rakennetta, en haluaisi jättää sitä aivan avoimeksi, siitä sujahtaa väärä käsi laukun sisuksiin liian helposti. Pohjan muotoinen kansikappale, johon upotetaan vetoketju, voisi olla sopiva ratkaisu. Mietintämyssy vielä takaisin päähän.

Meanwhile Sirdar Bamboo and a few more lovely yarns are waiting for the revelation of a perfect pattern (they'll no doubt be visible in my cappuccino froth or on a sweet bun), I'm on my second interlude. (Male Rebecca shall have to wait for next fall, no one wants to wear thick mohair anymore, not even the most cold feeling man.)
This is Sandnes Alpaca, their own pattern: a vest with lacy panels from hem to shoulders, plain back. After knitting the first repeat I found a mistake at the first rows, but did not want to unravel. Now it really bugs me.
The lace pattern is not very easy to know by heart, there's a lot happening on each row; yos, knitting together several ways, twist or no twist. Why did I want to knit this in the first place?
If I leave the sod thing to rest, I'll forget what I began to learn from the two pattern repeats.
If I go on knitting with this monster, is it the proof of my
a) stubbornness
b) perseverance
c) stupidity?

And if this knitting ordeal wasn't enough, I got some yarn and magazines from Germany today to tease me: bamboo yarn from Wolle Rödel and magazines by Lana Grossa.
More about them next time.

The unofficial blog vote for the tote lining seems to have found a winner: the chocolate brown fabric with blue flowers, fifth one from the left. Thanks for everyone who commented!
I still have to draft for the tote opening: if it is too open, unwanted hands easily slip into the tote.
A zipper could be inserted into a lining piece that echoes the shape of the bottom. There's still need for my thinking cap.